
Tampereen yliopisto
Englantilainen filologia
Kieli- ja käännöstieteiden laitos
Johanna Vehkanen: “Defending the Harry Potter series from its Detractors and Defenders”
Pro Gradu -tutkielma, 86 sivua
Helmikuu 2006
Pro gradu -tutkielmani käsittelee J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjaa ja tavoitteeni on
puolustaa sarjaa niin sen arvostelijoilta kuin puolustajiltakin. Potter-kirjat ovat saaneet
osakseen ennennäkemättömän määrän kritiikkiä, jonka perusteet vaihtelevat laidasta
laitaan. Sarjaa on kritisoitu mm. uskonnon esittämisen puutteesta, uskonnonvastaisuudesta,
noituuteen houkuttelemisesta ja raakuudesta. Lisäksi Potter-kirjoja on pidetty ”huonona”
kirjallisuutena sen kielenkäytön, suosion ja ”yksiulotteisuuden” vuoksi. Suurin osa Potteriin
kohdistuvasta kritiikistä on lähtöisin Yhdysvalloista ja perustuu uskonnollisiin syihin:
Raamattu yksiselitteisesti kieltää noituuden harjoittamisen. Toinen ääripää ovat sarjan
puolustajat, jotka vertaavat Harrya Jeesukseen ja näkevät yhtäläisyyksiä kirjojen ja
uskonnon välillä pienimmissäkin yksityiskohdissa.
Olen jakanut tutkielmani osiin Potter-kirjojen saaman kritiikin perusteella: sarjan
puolustuspuheenvuoro on jaettu kolmeen osaa: kirjojen sopivuus lapsille, kristinusko ja
teosten klassinen arvo. Aiheet, joita käsittelen ensimmäisessä osassa ovat kuolema/
väkivalta, fantasia/todellisuus ja noituus/taikuus. Toisessa osassa (kristinusko) käsittelen
uskonnon poissaoloa Potter-kirjoissa, raamatunkohtia, jotka tuomitsevat noituuden ja
noituutta/taikuutta kristinuskon näkökulmasta. Kolmas ja viimeinen osio (klassinen arvo)
puolustuspuheenvuorossa sisältää seuraavat aiheet: lastenkirjallisuuden arvo, kirjojen
suosio, kielenkäyttö ja tarinoiden moniulotteisuus. Potter-sarjan puolustaminen sen
puolustajilta on aiheena vai yhdessä luvussa (”Harry Jeesuksena”) mutta olen sitä mieltä,
että aihe vaatii oman lukunsa, koska sarjan puolustaminen uskonnollisilla syillä on yhtä
pahasti hakoteillä kuin sen kritisoiminen samoilla syillä.
Suurimmat ongelmat lastenkirjallisuudesta puhuttaessa ovat sen aliarviointi ja aliarvostus;
suuri osa kriitikoista lukee kirjallisuutta, joka on suunnattu lapsille siitä alkuasetelmasta,
että se ei voi sisältää mitään merkitsevää, jotain, joka olisi lähemmän tarkastelun arvoista.
Lisäksi se, että kirjaa myydään kymmeniä miljoonia kappaleita riittää useimmille syyksi
teoksen ohittamiseen puhuttaessa kirjallisuuden klassikoista.
Lastenkirjallisuus ei itse asiassa ole lasten omaa vaan näitä kirjoja tuottavat, arvostelevat ja
arvottavat aikuiset. He sanelevat, mitä lasten tulisi lukea, mikä on ”hyvää”
lastenkirjallisuutta ja mitkä aiheet eivät ole sopivia näihin kirjoihin. Potter-kirjojen
tarkastelulla pyrin osoittamaan, kuinka tämä erittäin suosittu (lasten)kirjasarja voi sisältää
terävääkin yhteiskuntakritiikkiä, käsitellä vaikeita aiheita ja olla realistinen. Näin ollen, se
että miljoonat lapset, jotka muuten eivät koskisikaan kirjaan, lukevat 500-sivuisen teoksen
muutamassa päivässä, ei välttämättä johdu ainoastaan sitä, että se olisi ”helppo” lukea.